Traumaterapia


Traumaattinen tapahtuma on henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava tilanne, vakava loukkaantuminen tai tiedon saaminen läheisen äkillisestä menehtymisestä. Traumaattinen tapahtuma aiheuttaa yleensä voimakkaita pelon, avuttomuuden tai kauhun tunteita, mutta yhteys tunteisiin voi joskus myös katketa. Traumatisoivia tilanteita ovat esimerkiksi vakava onnettomuus, ruumiillinen tai seksuaalinen väkivalta, luonnononnettomuus tai sota.

Asiakkaat hakeutuvat yleensä terapiaan masennuksen, ahdistuneisuuden ja toimintakyvyn huonontumisen vuoksi. Näihin kaikkiin on olemassa monia eri menetelmiä, joilla näitä haasteita voidaan lähestyä. Kuitenkin yhteistyösuhteen synnyttyä ja työskentelyn edettyä, asiakkaan kokemusmaailmasta usein paljastuu käsittelemätön trauma. Se voi olla yksittäinen traumaattinen tapahtuma, jonka asiakas on sulkenut pois mielestään ja vältellyt sen kohtaamista, tai pitkäaikainen kokemuksellinen traumatisoituminen. Taustalla voi olla myös varhaislapsuudesta periytyvä kiintymyssuhdetrauma.

Trauma voidaan määritellä yksittäiseksi tapahtumaksi, joka ylittää yksilön sietokyvyn, ja jonka aiheuttaa yleensä jokin ulkoinen tapahtuma. Sanana trauma tarkoittaa vammaa, ja psyykkinen trauma voi syntyä epämiellyttävien, pelottavien tai sietämättömien tapahtumien seurauksena. Trauma kokemuksena on ihmisen sietokyvyn ylittävä järkyttävä kokemus, johon liittyy kuolemanpelkoa ja syvää avuttomuuden tunnetta. Trauman seurauksena ihminen voi kokea menettäneensä ihmisarvonsa ja oman elämänsä kontrollin. Traumaan, erityisesti raiskaustraumaan, liittyy myös syvä häpeä ja syyllisyys. Trauma saa aikaan uudelleenkokemisen oireita, joihin liittyy toistuva ja häiritsevä tapahtuman mieleen tunkeutuminen, ylivireysoireet ja välttelykäyttäytyminen.

Trauman hoidossa käytetään monia psykoterapeuttisia lähestymistapoja. Käypä hoito –suosituksissa traumaperäisen stressihäiriön hoitoon kuuluvat tutkimusnäyttöön perustuvat manualisoidut kognitiivisbehavioraaliseen viitekehykseen kuuluvat pitkitetyn altistamisen terapiamalli (Prolonged Exposure therapy, PE) ja kognitiivisen prosessoinnin terapiamalli (Cognitive Processing Therapy CPT) josta käytettään myös lyhennystä KPT, sekä EMDR-terapiamallin (Eye Movement Desensitization and Reprocessing). Trauman hoidossa on aina syytä tarkastella myös asiakkaan resilienssiä, ja tutkia keinoja resilienssin vahvistamiseen.